Tuulivoimahankkeet – YVA-menettely, maisemavaikutusten arviointi ja sähköverkkoliityntä
Tuulivoimapuiston rakentamista edeltää vuosien suunnittelu: kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointi, selvitykset ja verkkoliitynnän järjestäminen. Tässä oppaassa käydään läpi, miten hanke etenee, miten maisemavaikutuksia arvioidaan ja mitä tuulivoiman liittäminen sähköverkkoon edellyttää.
Päivitetty 15.11.2026 · Lukuaika noin 5 min
Tuulivoimahankkeen vaiheet
Teollisen mittakaavan tuulivoimahanke etenee tyypillisesti seuraavasti:
Esiselvitys: tuuliolot, alueen maankäyttö, etäisyydet asutukseen, luontoarvot, puolustusvoimien ja ilmailun rajoitteet sekä alustava verkkoliityntämahdollisuus.
Maanvuokrasopimukset maanomistajien kanssa.
YVA-menettely, jos hanke ylittää kynnysarvon tai sitä sovelletaan yksittäistapauksessa ELY-keskuksen päätöksellä.
Kaavoitus: yleensä tuulivoimaosayleiskaava, joka mahdollistaa rakentamisluvan myöntämisen suoraan kaavan perusteella.
Luvat: rakentamislupa, tarvittaessa ympäristölupa, lentoesteluvat ja puolustusvoimien hyväksyntä sekä voimajohtojen lunastus- ja muut luvat.
Rakentaminen: tiestö, perustukset, nostokentät, kaapeloinnit, sähköasema ja voimaloiden pystytys.
Käyttö ja purku: voimaloiden käyttöikä on tyypillisesti 25–30 vuotta, minkä jälkeen ne puretaan tai uusitaan.
Tuulivoimahankkeen tyypilliset vaiheet tuulimittauksista käyttöön ja purkuun.
YVA-menettely ja kynnysarvot
Ympäristövaikutusten arvioinnista säädetään YVA-laissa (252/2017). Lain liitteen 1 hankeluettelossa tuulivoimahankkeiden raja oli pitkään 10 voimalaa tai 45 megawatin kokonaisteho. Rajaa laskettiin 10 voimalasta viiteen, kokonaistehon raja säilyi 45 megawatissa, ja uusi raja tuli voimaan 1.1.2026. Muutos koskee siis hankkeita, joissa on 5–9 voimalaa ja joiden kokonaisteho on alle 45 MW. Myös kynnyksen alittavaan hankkeeseen voidaan soveltaa YVA-menettelyä, jos yhteysviranomainen katsoo sen todennäköisesti aiheuttavan merkittäviä ympäristövaikutuksia.
YVA etenee kahdessa vaiheessa:
Arviointiohjelma kertoo, mitä vaikutuksia arvioidaan, millä menetelmillä ja mitä vaihtoehtoja tarkastellaan. Esimerkiksi merituulivoimahankkeiden arviointiohjelmissa käydään läpi myös aiemmat alueelliset tuulivoima- ja maisemaselvitykset, kuten maakuntien liittojen laatimat tuulivoimaselvitykset.
Arviointiselostus esittää arvioinnin tulokset, vaihtoehtojen vertailun ja haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot.
Yhteysviranomainen antaa lopuksi perustellun päätelmän, joka on otettava huomioon luvituksessa. Kansalaisilla on molemmissa vaiheissa mahdollisuus esittää mielipiteensä. Yhteysviranomaisena toimi aiemmin ELY-keskus. Lupa- ja valvontavirasto aloitti toimintansa 1.1.2026, ja YVA-yhteysviranomaisen tehtävät sekä uusiutuvan energian hankkeiden ympäristölupa-asiat siirtyivät sille.
Maisemavaikutusten arviointi
Nykyaikaisten voimaloiden kokonaiskorkeus voi olla 250–300 metriä, joten niiden maisemavaikutus ulottuu kymmenien kilometrien päähän. Maisemavaikutusten arviointi on siksi yksi YVA:n ja kaavoituksen kiistellyimmistä osa-alueista. Arviointiin kuuluvat tavallisesti:
Näkymäalueanalyysi: maastomallin ja puuston perusteella lasketaan, mistä voimalat näkyvät. Tulos esitetään karttana vyöhykkeittäin.
Havainnekuvat (fotomontaasit): valokuviin mallinnetaan voimalat todellisessa koossa tärkeimmistä katselupisteistä, kuten kylistä, rannoilta, kulttuurimaisemista ja liikenneväyliltä.
Kulttuuriympäristöt: valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja maisema-alueet sekä niiden arvojen säilyminen.
Yhteisvaikutukset: useiden puistojen yhteinen vaikutus samaan maisematilaan.
Lentoestevalot: pimeän aikaan vilkkuvat valot ovat monelle merkittävämpi haitta kuin päiväsaikainen näkyminen. Valojen synkronointi ja tarvittaessa tutkaohjaus vähentävät haittaa.
Merituulivoimassa maisemavaikutus kohdistuu rannikon ja saariston avoimiin näkymiin, joten etäisyys rannasta on keskeinen suunnittelumuuttuja. Saaristo- ja rannikkoalueiden maakunnallisilla maisema- ja tuulivoimaselvityksillä on tässä tärkeä pohjatyön rooli.
Melu, välke, luonto ja muut vaikutukset
Melu ja infraääni
Tuulivoimaloiden melu mallinnetaan, ja asuin- ja lomarakennusten kohdalla noudatetaan valtioneuvoston asetuksen ohjearvoja. Infraäänestä on tehty valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanke, jossa tutkittiin tuulivoimaloiden äänen fysiologisia vaikutuksia ja yhteyttä oireiluun. Hankkeen tulos oli, ettei tuulivoimaloiden infraääni aiheuta terveysvaikutuksia. Asukkaiden kokemat haitat ovat silti todellisia, ja niitä käsitellään vuorovaikutuksessa ja seurannassa.
Välke
Varjovälke syntyy, kun aurinko paistaa pyörivien lapojen takaa. Välke mallinnetaan tunteina vuodessa. Haittaa voidaan vähentää pysäyttämällä voimala ohjausjärjestelmällä kriittisinä aikoina.
Linnusto, lepakot ja luonto
Selvityksiin kuuluvat muuttolintujen reitit, petolintujen pesäpaikat, lepakot, uhanalaiset lajit ja Natura-alueet. Petolintujen pesäpaikkatiedot ovat salassa pidettäviä. Rakentaminen pirstoo metsäalueita tiestön ja kenttien vuoksi, ja tämä vaikutus arvioidaan osana luontovaikutuksia.
Video: Tutkimus: tuulivoimaloiden infraääni ei aiheuta terveysvaikutuksia (YouTube)
Sähköverkkoliityntä ja verkon kehittäminen
Tuulivoimapuisto liitetään sähköverkkoon puiston sisäisellä keskijänniteverkolla, joka kerää voimaloiden tuotannon puiston sähköasemalle. Sieltä teho siirretään suurjännitteellä alue- tai kantaverkkoon. Suurimmat puistot vaativat uusia 110–400 kilovoltin voimajohtoja. Vähintään 220 kilovoltin maanpäälliset voimajohdot, joiden pituus on yli 15 kilometriä, kuuluvat itsessään YVA-hankeluetteloon.
Tuulivoiman integroinnista sähköjärjestelmään tehtiin jo 2000-luvun alussa alueellisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, joissa arvioitiin tuulivoiman liittämisen teknisiä vaatimuksia ja alueverkkojen pitkän aikavälin kehittämistarpeita. Samat kysymykset ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan:
Siirtokapasiteetti: tuotanto keskittyy länsirannikolle ja pohjoiseen, kulutus etelään.
Säätövoima ja varastointi: sääriippuvainen tuotanto edellyttää joustavaa kulutusta, akkuvarastoja ja muuta säätökykyä.
Verkkosäännöt: voimaloiden on täytettävä verkonhaltijan tekniset vaatimukset esimerkiksi vikojen läpiajosta ja loistehon säädöstä.
Merituulivoima: merikaapeloinnit ja merellä sijaitsevat sähköasemat ovat merkittävä osa hankkeen kustannuksista ja ympäristövaikutuksista.
Purku ja vakuudet
Voimaloiden purkaminen käyttöiän lopussa on huomioitava jo hankkeen alussa. Maanvuokrasopimuksissa ja lupaehdoissa sovitaan yleensä purkuvelvoitteesta ja sen vakuudesta. Perustukset, kaapelit ja tiestö käsitellään purkusuunnitelmassa erikseen. Lavojen komposiittimateriaalien kierrätys on kehittyvä ala, ja materiaalien käsittely vaikuttaa purkukustannuksiin.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin tuulivoimahanke tarvitsee YVA-menettelyn?
YVA-lain hankeluettelon mukaan 1.1.2026 alkaen, kun voimaloita on vähintään 5 tai kokonaisteho on vähintään 45 MW. Pienempäänkin hankkeeseen voidaan soveltaa YVA:ta yhteysviranomaisen tapauskohtaisella päätöksellä.
Miten tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia arvioidaan?
Näkymäalueanalyysillä, havainnekuvilla tärkeistä katselupisteistä, kulttuuriympäristöjen arvojen tarkastelulla sekä useiden hankkeiden yhteisvaikutusten arvioinnilla. Myös lentoestevalojen vaikutus pimeällä arvioidaan.
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa ei todettu tuulivoimaloiden infraäänen aiheuttavan terveysvaikutuksia. Melua ja välkettä säädellään ja mallinnetaan erikseen.
Millä kaavalla tuulivoimapuisto mahdollistetaan?
Yleensä tuulivoimaosayleiskaavalla, jonka perusteella rakentamislupa voidaan myöntää. Maakuntakaavassa osoitetaan seudullisesti merkittävät tuulivoima-alueet.
Miten tuulivoimapuisto liitetään sähköverkkoon?
Puiston sisäinen kaapeliverkko kerää tuotannon sähköasemalle, josta teho siirretään suurjännitteisellä voimajohdolla alue- tai kantaverkkoon. Suuret puistot vaativat usein uusia voimajohtoja.